Tulevaisuus ei ole vielä täällä. Ajasta on vaikea puhua ilman fysiikkaa ja juurikaan mitään en fysiikasta ymmärrä joten olisikohan viisainta lopettaa tämä merkintä tähän. No yritetään nyt kuitenkin ja koitetaan kiteyttää tähän heti alkuun sen seikan fysiikasta, jonka varmaan olen ymmärtänyt väärin ja mennään sitten itse aiheeseen.

Sattoi olla, että luin Hawkingin kirjasta "Ajan lyhyt historia", seuraavan lauseen liittyen aika-avaruuteen; "mikään hiukkanen ei voi olla olemassa missään tilan kolmessa koordinaatissa, olematta sitä jonakin tiettynä hetkenä". Piti oikein istahtaa miettimään sitä, sehän tarkoittaa että koordinaatteja ei olekaan kolme vaan neljä. Aika on neljäs koordinaatti joka vasta määrittää missä jokin kappale on. 

Kari Enqvist sanoi, että kun katsomme taivaalle, niin näemme menneisyyden. Siis valon nopeus määrittää rajan havainnolle. Näen kuun sellaisena kuin se oli sekunti sitten ja auringon näen sellaisena kuin se oli jotain kahdeksan minuuttia sitten (ja siihen minun tähtitieteen tuntemus sitten päättyikin :-D ). Eihän se pääty kuuhun tai aurinkoon, vaan sama pätee periaatteessa kaikkeen mitä näen. Siis tiskipöydälläni olevan kahvikupin näen sellaisena kuin se oli silloin kun siitä kimpoava valo lähti matkaan kohti silmääni. Se on niin lyhyt aika, että nimitän sitä nykyisyydeksi, vaikka tiedän sen olevan historiaa. Ja että historian ja tulvevaisuuden välinen raja on niin lyhyt ettei tajuntani hitaat neuronit pääse sen lähellekään (Blankin aikako sen nykyisyyden määrittää? lyhyin teoreettinen aika...... menee vähän yli hilseen meikäläiseltä). Ehkä on selvintä ajatella, että nykyisyyttä ei ole, on vain mennyt ja tuleva.

Tulevaisuus? eihän sitä ole olemassa. Scifissä tulevaisuutta käsitellään usein kuin edessämme avautuvaa maisemaa, jota kohti matkustamme. Mutta entäpä jos se ei olekaan, vaan se maisema on ainoastaan mielikuvituksemme tuotos. Jos tulevaisuus onkin olemassa vasta sitten kun se aktualisoituu ja sitten se onkin jo menneisyyttä ennenkuin pääsen edes tätä lausetta loppuun. Mitä pidemmällä olevaa tulevaisuutta yritämme nähdä, sitä mielivaltaisemmaksi se käy. Toisaalta ihan lähelle tulevaisuuteen kuten seuraavaan hetkeen, voimme nähdä kohtalaisella luotettavuudella. Voisiko sama juttu olla menneisyyden kanssa? mitä pidemmällä olevasta historiasta yritämme päätellä tulevaisuutta, sen epätodennäköisemmäksi se käy. Mutta taas ihan lähellä historiassa, kuten hetkisitten perusteella tehdyn seuraavaan hetkeen ulottuvan ennusteen osumatarkkuus on jo kohtalaisen hyvä. Esimerkiksi katson ikkunasta ja totean, että siellä paistaa aurinko, niin puen kengät ja takin ja jätän sontsan kotiin luottaen, että aurinko paistaa edelleen astuessani ovesta.

Niin ollen nykyisyys on sekeitus lähihistoriaa ja sen syyseuraussuhteiden perusteella tehtyjä oletuksia lähitulevaisuudesta. Olen tässä, koska uskon olevani...... mutta en voi olla asiasta ihan varma. Kun psykiatri arvioi potilastaan, niin kaiken muun ohella hän arvioi potilaan ajatuksia tulevaisuudestaan. Masentunut ihminen voi olla "näköalaton" ja maaninen ihminen "suuriluuloinen", mutta pitäisikö tässä vaiheessa kysyä onko "tulevaisuus" henkilön vai maailmankaikkeuden ominaisuus?

Luin kerran ihmisen näköaistista sellaisen väittämän, että me emme näe maailmaa kameran tavoin "valo-tai videokuvana", vaan me ikään kuin skannaamme sitä. Silmä tekee koko ajan pientä liikettä, jota kutsutaan kai silmävärveeksi. Kun hetki sitten katselin tiskipöydälläni olevaa kahvikuppia, niin mieleni säilyttää kuvan, että se on siellä yhä, vaikka en kiinitäkään siihen huomiota..... minä siis "kuvittelen" sen sinne. Mitä kaikkea muuta minä "kuvittelen"? 

Jos menneisyys ja kaikki mitä minulla on ja se on epäterävien aistieni perusteella aivojeni minulle keksimä mielikuva ja tulevaisuus on jotain jota en voi koskaan saavuttaa, koska sitä ei ole (kaikki mitä havaitsen on jo menneisyyttä), niin onko kuolemaakaan olemassa? kuolema on jotain, jonka tiedän koskevan vain kaikkea muuta elollista, mutta oma kuolemani on tulevaisuudessa ja tulevaisuutta en voi koskaan saavuttaa koska todellisuutenikin on menneisyyttä, niin mistä minä silloin voin tietää kuolevani? se on vain valistunut veikkaus, mutta sehän ei voi koskaan aktualisoitua kohdallani? elänkö siis ikuisesti kuollen vain mielikuvissani?