Musiikki on ollut minulle aina rakas harrastus. Musiikin ymmärtämisen logiikka on silti edelleen arvoitus minulle. Yhtäällä teorian suhde luovuuteen ja toisaalta mutkikkuuden suhde kaaokseen tuntui hämmentävältä. En ymmärtänyt monimutkaista musiikkia, mutta jostakin merkillisestä syystä se kuitenkin kiehtoi minua.

Esiteininä ja teininä tykkäsin tietenkin monista sellaisista artisteista, joita muutkin nuoret kuuntelivat. Mutta sitten oli se salaperäinen maailma, jota en jakanut ystävieni kanssa. Siihen maailmaan kuului vähän klassista musiikkia, jazzia ja erityisesti bluesia, kansanmusiikkia ja kaikenlaista sellaista jota en osannut edes nimetä. Siihen aikaan varhaisella kahdeksankymmentäluvulla ei ollut internettiä eikä suoratoistopalveluita tai youtubea. Lähteenä oli vanhemmat kaverit, sukulaiset, pikkupaikkakunnan nuorisokirjasto ja ihan erityisesti Jake Nyman, joka kertoili radiossa tarinoita musiikista ja sen tekijöistä ja kirjoitti vielä kirjojakin aiheesta. 

Musiikkia opetellaan kuten kieltä, kuuntelemalla ja matkimalla. Toisaalta musiikkia opetetaan myös kuin kieltä. Luokittelemalla ja määrittelemällä sääntöjä miten lauseet rakentuu. Musiikilla on jopa omat aakkoset, joissa tosin on vain kaksitoista kirjainta, mutta noilla kahdellatoista kirjaimella voidaan kirjoittaa kaikki länsimainen musiikki (on olemassa myös säveljärjestelmiä, jotka sisältävät mikrointervalleja ja niitä kaikkia ei voi ilmaista meidän nuoteilla, joissa pienin intervalli on puolisävelaskelta).

Olen kuullut väitettävän, että musiikki on universaali kieli, mutta se ei ole ihan totta. Nimittäin musiikki on kulttuurisidonnaista ja sen kieli on ymmärrettävä ymmärtääkseen sen sisällön. Me emme tule ajatelleeksi asiaa, koska opimme oman kulttuurimme musiikin kielen huomaamattamme kuuntelemalla ja myös esittämällä sitä. Lapsille opetetaan koulussa meidän musiikkikulttuuria ja meidän musiikkikulttuuriin aletaan hiljalleen kouliintumaan ensin yksinkertaisilla lastenlauluilla ja hiljalleen mennään syvemmälle ja lopulta ei enää edes huomata, että musiikissa on kielenkaltaisia säännönmukaisuuksia joita osaamme kuulla ja ymmärtää. Vasta kun kuulemme itsellemme vierasta musiikkia jonka kieltä emme ymmärrä, voimme huomata ettei se olekaan universaalia. Toisaalta jos musiikki on yksinkertaista, voimme tunnistaa siitä rakenteita, mutta sisältö jää hämäräksi koska tulkitsemme sitä oman kulttuurimme viitekehyksestä.

Mitä tuolla kielellä sitten ilmaistaan? kirjaimilla, sanoilla ja lauseilla voidaan ilmaista käsitteellisiä asioita tai kuvata ja määritellä imiöitä täsmällisesti. Musiikki on tunteiden kieli, sillä voidaan kuvata ilmiöitä, joiden kuvaaminen puhutulla kielellä olisi hankalaa ja vaatisi vertauskuvien käyttöä.