Suomalaiset miehet eivät osaa puhua tunteista. Olen kuullut tämän suomalaisilta naisilta. Kuka sitten osaa puhua tunteista? tai miksi niistä pitäisi puhua? niin ja liittyvätkö tunteet vain ihmissuhteisiin? mitä tunteet edes ovat ja miksi kaikki ovat niin huolissaan siitä, osataanko niistä puhua?

Tunteethan ovat sellaisia aika epämääräisiä ja hankalasti kuvailtavia asioita. Uskon sen johtuvan siitä, että tunteet ovat sisäisen viestintämme ei käsitteellistä ainesta. Tohdin silti väittää, että tunteet ovat tietoa. Tai ainakin tunteet välittävät tietoa, tai ehkä tunteita on monenlaisia. Jollain tavalla uskoisin, että tunteet ovat myös meidän ajattelun ydintä sillä tunteita ilmaisee meilkein kaikki ja ainakin kaikki nisäkkäät. Mutta tunteet ovat myös ensimmäinen asia joita pieni lapsi ilmaisee kauan ennenkuin hän oppii puhumaan. 

Tunteet ovat siis viestejä keholtamme mielellemme. Esimerkiksi kipu on tunne, jos lyön vasaralla peukalooni, on tunteen välittämä viesti kristallin kirkas ja yksiselitteinen. Ei tarvita monimutkaista päättelyketjua, että ymmärtää lopettaa naulaamisen hetkeksi ja alkaa arvioimaan mitä seuraavaksi olisi hyvä tehdä. Näitä yksiselitteisiä tunteita kutsutaan usein perustunteiksi. Sitten on olemassa epämääräisempiä tunteita, joiden merkitys saattaa olla kerrassaan hämärä. Oikeastaan nekään eivät ole hämäriä ja niiden aiheuttamat tuntemukset saattavat hyvinkin olla perustunteista kumpuavia. Ne ovat vain hiukan monimutkaisempia kudelmia mielen ja kehon välisistä syy-seuraussuhteista. 

Nimittäin siinä missä tunne on kehon viesti mielelle, niin myös mieli voi viestiä keholle samaa reittiä pitkin. Toki tunteen kääntäminen käsitekielelle tapahtuu aina mielessä, mutta taustalla on monimutkainen syyseuraussuhteiden verkosto. Tunteiden kudelma sisältää siis paljon tietoa ja kun huomataan, että tunne voi olla myös kehon välittämä viesti jostakin mikä tapahtuu meidän ympärillä (ja usein niin onkin. Tuskin on olemassa tehokkaampaa tapaa tulla tietoiseksi vasarasta, kun mäjäyttää sillä peukaloon), niin tulee mieleen, että tunteiden ymmärtämisessä olisi tosi paljon järkeä.

Järki ja tunteet; tullaanko me nyt siihen johtopäätökseen, että tunteista puhumistakin tärkeämpää olisi ymmärtää omia tunteitaan? luulen, että joskus puhuminen on työkalu ymmärtämiseen eli henkilö reflektoi toisten ihmisten kautta tunteitaan ja hyvässä tapauksessa oppii ymmärtämään niitä paremmin. Tai sitten tunteiden ymmärtäminen tapahtuu ennen niistä puhumista ja puhumisen tarjoitus onkin yrittää avata toisille ihmisille omia tunteita ja motiiveja sitä mutkikasta syyseuraussuhteiden vyyhtiä. 

Keho tietää paremmin, keho on nopea ja se on menossa peitsi tanassa taisteluun, kun järki vasta haukotellen vetää sukkia jalkaan. Tämä tapahtuu somessa, parisuhteessa, liikenteessä, etc. Jos emme hallitse tunteitamme, niin ne ohjaavat meitä. Voiko tunteita hallita ymmärtämättä niitä? lyhyt vastaus on, että "voi", nimittäin tunteen voi padota. Tunteen patoamisella tarkoitetaan sitä, että pidättäydytään reagoimasta tunteeseen ja usein yritetään olla huomaamatta sitä (ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi arvatakseen miten siinä hommassa lopulta käy). Sitten on olemassa se oikea vastaus eli "ei voi". Jos järki ja tunteet lähtevät mittelöön, niin järki häviää...... aina. 

Mitä mahdollisuuksia tunteiden hallintaan sitten on? No mahdollisuuksia on joitakin esimerkiksi kanavoidaan tunne johonkin rakentavaan, esimerkiksi luodaan taidetta.... tai talo. Joskus voidaan myös tunteiden tuhovoimaa kanavoida johonkin, mutta sen kanssa olisi hyvä olla jo järki mukana, että tuhoaja ei tuhoa samalla itseään. Se kaikkein jalostunein tapa hallita ja säädellä tunteita järjen avulla, on niiden ymmärtäminen. 

Kun puhutaan tunteiden ymmärtämisestä, niin se ei ole pelkästään tunteen tunnistamista tai pelkistämistä joksikin perustunteeksi (pelko, nälkä, viha, ilo, etc...), koska tunnehan on pelkkä yksinkertainen viesti, joka ei kerro mitään jos emme ymmärrä mistä se tuli tai mihin kaikkeen se liittyy. Tunne ilman kontekstia on kuin räiskyvä tuli ilman kokkoa (jolloin kokko voikin olla lato tai sauna, mutta me vain emme tiedä sitä jos tyydymme vain tunnistamaan tunteen). Tunteiden ymmärtämisessä on siis tärkeää seurata sitä syyseruraussuhteiden ketjua taaksepäin tunteen alkulähteelle ja ymmärtää niitä konteksteja, miksi tunne tuli tietoisuuteeni juuri nyt juuri tässä tilanteessa. Yksinkertaistettuna, olen liikennevaloissa ja ärsyynnyn edessä ajavan mateluun, niin ymmärtäessäni että en syönyt lounasta ja olen vihainen koska olen nälissäni, antaa mahdollisuuden ymmärtää ettei suuttumuksellani ole mitään tekemistä edessäni ajavan tuntemattoman ihmisen kanssa. Tämä sama logiikka pätee myös huomattavasti mutkikkaammissa ja pidemmissä syyseurausvyyhdeissä. 

Kun järki on ovela ja päättää ottaa aikaa ja ymmärtää tunteita ja sen kavereita, tapahtuu seuraavaa. Tunne analyysissa tunne heikkenee ja tulee hallittavaksi. Samaan aikaan järki voimistuu ja ymmärrys itsestä ja ympäristöstä lisääntyy. Kun tätä tekee tarpeeksi paljon ja usein ja huolellisesti ja uskaltaa katsoa sinnekin mikä hävettää, niin järki ja tunteet sulautuu yhdeksi supervoimaksi teräsmiehen empatian silmäksi, jolla voi nähdä lyijynkin läpi.