Keskikokoinen, keskivartalolihava, keskiaikainen, keskimääräinen...... niin keski-ikäinen. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? ihminenhän on keskimäärin sen ikäinen kuin kulloinkin sattuu olemaan. Emmekö me kaikki olla siinä tapauksessa keski-ikäisiä? tai voi kai asiaa tarkastella toisinkin. Suomalaiset elävät kaiketi jotakuinkin kahdeksankymppisiksi ja sitten kuolevat, mutta sillätavalla mitattuna keski-ikäinen olisi sangen varttunut henkilö eikä keskimääräistä aikaisemmin kuolevat saavuttaisi keski-ikää lainkaan.

No tuo kahdeksankymmentävuotta on tietenkin eliniän odote ja suomalaiset ei onneksi ole ole keskimäärin kahdeksankymmentävuotiaita. Piti oikein googlettaa ja selvisi, että suomalaisten mediaani-ikä on jotain 43 vuotta eli tällä tavoin mitattuna, keski-ikäinen on ihan fertiili olento... tosin presidenttimme osoitti, että miehelle lisääntyminen onnistuu vähän varttuneempanakin. No väestön ikärakennehan muuttuu ja niinollen keski-ikäkin muuttuu ja siksi pitääkin miettiä, että kuinka paljon se kertoo yksilöstä, vai kertoisiko se sittenkn enemmän väestöstä kokonaisuutenaan? onko se silloin oikeastaan kovinkaan hyvä referenssi kertomaan siitä kuka minä olen?

Oletteko kuulleet sanontaa, jonka mukaan tämän päivän viisikymppinen on eilispäivän kolmekymppinen? kertooko se siitä, että ihmiset elävät entistä vanhemmaksi entistä terveenpinä? vai kertooko se sittenkin kärjellään seisovasta väestöpyramidista? jos jokainen sukupolvi on edeltäjäänsä pienempi, niin silloinhan viisikymppisiä on nyt samanverran kuin kuin kaksikymmentävuotta sitten oli kolmekymppisiä ja siis edustavat vallitsevassa väestökehityksessä enemmistöä suhteessa kolmekymppisiin. Se tarkoittaa, että viisikymppiset päättävät kolmekymppisiä enemmän siitä, ketä istuu suomen eduskunnassa tai minkälaisilla autoilla täällä ajetaan..... ja kenen tarpeet ovat etusijalla kun päätetään yhteisistä asioista. Koulutuksesta ja päivähoidosta siis todellakin leikataan, mutta ei mökkitiemäärärahoista tai terveydenhuollosta.

Mark Twain sanoi, että "jos ihminen ei nuorena ole radikaali, hän on sydämetön. Ja jos hän ei vanhana ole konservatiivi, hän on tyhmä" :-) . Itse en haluaisi tunnustaa olevani konservatiivi, vaan haluaisin olla ikuinen kapinallinen. Mutta ketä vastaan kapinoisin? huoltosuhteen kääntyessä joudumme kapinoinnin sijasta vaihtamaan vanhempiemme vaippoja. 

Niin tai näin, olen pakotettu huomaamaan että henkilökohtaisella tasolla jotkin asiat vääjäämättä jäävät menneisyyteen. Toisaalta olen saanut huomata myös, että jotkin toiset asiat, joita en uskonut voivani säilyttää, ovat seuranneet minua nykyisyyteen.